| Kehittynyt indeksi laskee ominaisuuksille arvon |
Käytettyjen autojen hinnan seuranta on haasteellista, sillä autojen erilaisuus hankaloittaa hinnan määritystä. Niin sanotun hedonisen indeksin laskennassa otetaan huomioon auton hintaan vaikuttavat ominaisuudet.
Tilastokeskus seuraa eri hyödykkeiden hintojen kehitystä ja laskee niistä kuluttajahintaindeksin. Tuossa indeksissä ovat mukana myös käytetyt autot. Käytettyjen autojen hintaindeksin nykyisin käytössä oleva menetelmä kehitettiin 1990-luvun lopulla Eurostatin työryhmässä, jossa allekirjoittanutkin oli jäsenenä.
Vaihtoauton hinnan määrittäminen pelkästään luokittelun perusteella on epätarkkaan. Niin sanotuilla hedonisilla indekseillä päästään parempiin tuloksiin.
Vaihtoautojen erilaisuus haaste
Homogeenisten tuotteiden, eli sellaisten tuotteiden joissa ei juuri laatuerojaole, hintakehityksen seuranta on melko suoraviivaista. Esimerkiksi kevytmaidon hintakehitystä voidaan seurata yksinkertaisesti käymällä tarkistamassa tietystä kaupoista kevytmaidon hinta määräajoin. Koska maito on tuotteena homogeeninen, voidaan vain muodostaa hintasuhteita tarkastelukuukauden ja peruskuukauden hintojen välille ja indeksi lasketaan näiden hintasuhteiden perusteella.
Käytetyt autot ovat hyvin differentoitunut ja epähomogeeninen tuote eli niitä on hyvin erilaisia ja erihintaisia. Käytettyjä autoja on markkinoilla yli 10000 eri versiota yhtä aikaa ja lisäksi niissä on eri varustetasoja. Käytetyn auton hintoihin vaikuttaa paljon myös auton ikä ja kilometrimäärä sekä myös myyntialue.
Saman autoyksilön hintoja ei voida seurata kuukaudesta toiseen, sillä samoja autoja ei yleensä ole myynnissä peräkkäisinä kuukausina. Vaikka näin olisikin, auton vanheneminen vaikuttaa hintaa alentavasti, joten saman auton hinnan seuraaminen ei kuvaa oikein samanlaisen auton hintakehitystä.
Jos taas lasketaan kunkin kuukauden myytävänä olevista autoista keskihintoja, kuukauden keskihintaan vaikuttaa suuresti se, millaisia autoja kuukauden aikana on myynnissä. Näin keskihinnan muutokset kuvaavat sekä myynnissä olevien autojen laadun kehitystä että hintatason kehitystä. Hintaindeksiä varten täytyisi voida erottaa puhdas hintatason muutos laadun muutoksesta ja indeksin tulisi kuvata puhdasta hintakehitystä.
Luokittelu ei riitä
Hintakehityksen tarkempaan mittaamiseen päästään, jos epähomogeeninen tuote luokitellaan ja luokitus tehdään niin, että mahdollisimman suuri osa tuotteen hintahajonnasta jää luokkien välille ja mahdollisimman vähän luokkien sisään. Näin luokan sisällä tuote on homogeeninen ja sen keskihinnan kehitys kuvaa melko hyvin luokan autojen puhdasta hintakehitystä.
Seuraamalla kunkin luokan hintakehitystä erikseen ja sitten laskemalla luokkien hintakehityksistä painotettu keskiarvo saadaan järkevä hintaindeksi. Ongelmia tulee tässäkin menetelmässä, jos luokitus ei onnistukaan hyvin, vaan hajontaa jää paljon luokkien sisään eivätkä luokat ole sisäisesti homogeenisia.
Esimerkiksi jos luokitus tehdään merkin perusteella, merkin sisällä autojen hinnoissa on erittäin suurta vaihtelua sen iän, kilometrimäärän ja myös mallin ja version ominaisuuksien perusteella. Näin luokituksesta täytyisi tehdä paljon tarkempi, jotta tulos olisi tarkka.
Hedoniset indeksit tarkempia
Luokitustakin parempi tapa ratkaista indeksin laatuero-ongelma on käyttää tilastollisia malleja, jossa hyödykkeen hintaa selitetään ominaisuuksilla ja aikaperiodeilla. Kunkin tekijän vaikutukselle auton hintaan saadaan estimaatti ja arvio sen tilastollisesta merkitsevyydestä. Näin myös myyntikuukaudelle saadaan estimaatti siitä, kuinka paljon samanlaisen auton hinnan odotusarvo on keskimäärin muuttunut edellisestä kuukaudesta.
Tällaisia tilastomalleja laatuerojen vakioinnissa hyödyntäviä indeksejä kutsutaan hedonisiksi indekseiksi. Nimi juontaa juurensa siitä, että auton tapaisen differentioidun tuotteen arvo kuluttajalle ajatellaan muodostuvan auton ominaisuuksista, kuten vaikka moottorin tehosta, merkistä, kulutuksesta ja koosta. Näin voidaan mallintaa millainen yhteys on auton ominaisuuksien ja hinnan välillä.
Asuntojen hintakehitystä laskettiin luokittelemalla vielä 1990-luvun puolivälissä. Allekirjoittaneen tekemässä pro gradu-työssä kuitenkin osoitettiin, että käytetty luokitus oli sisäisesti epähomogeeninen ja siksi vielä tarkempaan tulokseen päästään käyttämällä laatuerojen vakioinnissa hedonisia hintamalleja. Asuntojen hintaindeksin menetelmä vaihdettiinkin Tilastokeskuksessa hedoniseen indeksiin, jossa käytetyn hintamallin ensimmäinen versio kehittyi osana pro gradu-työtä.
Hintaennakointi helpottaa leasingia
Eräs esimerkki indeksien käyttötarkoituksesta ovat rahoitusyhtiöiden leasing-sopimukset. Rahoitusyhtiöiden tulisi voida mitata ja ennakoida eri automallien hintojen kehitykset. Ajatellaan, että leasing-yhtiö myy Skoda Octavia 1.6 Ambienten HB:n sopimuksen päättyessä kolmen vuoden ikäisenä 90000 kilometriä ajettuna ja se myy näitä samanlaisia autoja joka kuukausi.
Nyt juuri näiden autojen hinnan odotusarvon kehitys eli hintaindeksi kertoo leasing-yhtiölle, kuinka paljon enemmän tai vähemmän yhtiö voi odottaa saavansa myydessään tuon tyypiltään, iältään ja kilometrimäärältään samanlaisen auton. Tulevien hintojen ennustaminen on siis toisaalta kyseisen mallin hintaindeksin kehityksen ennakoimista tuossa ikäryhmässä.
Käytettyjen autojen virallinen hintaindeksi lasketaan Eurostatin työryhmässä kehitetyllä menetelmällä Grey-Hen Oy:ssä ja se toimitetaan Tilastokeskukselle. Se on ketjuindeksi eli hintatasoa verrataan aina edelliseen kuukauteen. Hintaindeksin kuukausimuutokset ketjutetaan indeksisarjaksi.
Grey-Hen on myös edelleen kehittänyt autojen osaryhmäkohtaisia myyntihintaindeksejä pienenä variaationa tuosta. Melko pienistäkin autojen osaryhmistä voidaan selvittää melko luotettavasti auton hinnan odotusarvon kehitys. Tämä edellyttää, että erityyppisten autojen hintojen odotusarvot on kyetty laskemaan. Tätä työtä tehdään koko ajan. Hintadatan tilastollisella mallinnuksella muodostetaan eri autojen hinta-arvioita, jotka ovat auton hinnan odotusarvoja.
Kehittyneempiä autoja samalla rahalla
Seuraamalla tietynlaisen auton hinnan odotusarvon muutosta markkinoilla kehityksestä saadaan juuri mitattua sen puhdas hintamuutos. Odotusarvon muutos voidaan laskea yksittäiselle autollekin eli verrata esimerkiksi tuon esimerkin Skoda Octavian hinnan odotusarvoa helmikuussa ja maaliskuussa. Laskemalla muutokset suurelle joukolle markkinoilla todella olevia autoyksilöitä ja laskemalla keskimuutokset saadaan arvio jonkin autojen osajoukon hintakehityksestä.
Keskihintojen kehitys voi pitkällä aikavälillä poiketa merkittävästikin tietyn auton hintakehityksestä. Markkinoille tulee koko ajan parempia autoja. Tämän vuoksi keskihinnan kehitys kulkee yleensä hintaindeksikäyrän yläpuolella eli nousee sitä enemmän tai laskee vähemmän. Ero syntyy juuri laadun muutoksen vaikutuksesta hintatasoon.
Sama ilmiö on havaittavissa uuden auton hintakehityksessä, jota Tilastokeskus mittaa. Kun verot alenivat 2003 vuoden alussa, samanlaisen uuden auton sai Tilastokeskuksen indeksin mukaan noin seitsemän prosenttia halvemmalla kuin aiemmin 2002 vuoden lopussa. Kuitenkaan uusien autojen keskihinta ei juuri muuttunut vuodesta 2002 vuoteen 2003.
Autojen ostajat käyttivät halventuneen hintatason hyödykseen valitsemalla saman verran parempia ja usein isompia autoja, jolloin keskihinta ei merkittävästi muuttunut. Samantapainen kehitys on odotettavissa viimeisenkin veromuutoksen jälkeen, kun bensiinimalleja kalliimpien dieselautojen myynti on voimakkaasti kasvanut. Vuoden 2008 uusien myytyjen autojen keskihinta ei liene merkittävästi alempi kuin vuoden 2007, vaikka samanlaisen uuden auton saa aiempaa selvästi halvemmalla.
Artikkeli on julkaistu Suomen Autolehdessä.
3–6-vuotiaiden autojen myyntihintakehitys korimallin mukaan (12/2002=100). Pakettiautojen hintakehitys on ollut täysin henkilöautojen kehityksestä poikkeavaa jo useamman vuoden ajan.
Autojen laatuvakioidussa hintakehityksessä on ollut suuria eroja automallien välillä viimeisen kolmen vuoden aikana ikäryhmässä 3–6 vuotta.
|
